PIHLAJANLEHTI 3 / 2022

Kevätkokouksessa saimme maistella savolaistaustaisen Tiinan (Tintti) Tintin Juurilla leipomossaan leipomia leipiä ja niitä saamme häneltä lahjoituksena myös syyskokoukseen mykyrokan kyytipojaksi.

Leivät ovat SM-hopealeipiä, nimittäin Tintin Juuret osallistui syyskuussa Artesaaniruoka SM-2022 kisoihin Lappeenrannassa ja tuloksena oli 2. tila molemmissa Ruishapanleipä- ja Muut juurileivät-luokissa Ruis- ja Suorama-leivillä (suomalais-ranskalainen maalaisleipä),
kts. https://www.facebook.com/search/top?q=tintin%20juurilla.

Ylä-Savon Seurassa olemme sopineet Tintin kanssa, että hän leipoo Ruis- ja Suoramaleipiä syyskokoukseemme 19.11.2022 myytäväksi ja tällöin myydyistä leivistä jää ”euronen” seurallemme kattamaan seuran kokouskuluja. Leipien hinta on 5,50 €/kpl.
Kts. tuotetiedot https://www.tintin-juurilla.com/tuotteet/ .

Leivät on tilattava syyskokoukseen ilmoittautumisen yhteydessä viimeistään ma 14.11.2022 ilmoittamalla, mitä leipää ja kpl-määrä, esim. Ruis 2 kpl, Suorama 1 kpl.  Tilatut leivät on maksettava pankkiin seuran tilille ruokailumaksun 15,00 € yhteydessä, viite 1177, esim. 31,50 €. Leivät jaetaan tilanneille/maksaneille kokoustilaisuuden lopussa.

Ylä-Savon Seura ry vaalii sääntöjensä mukaisesti perinteitä: hapanjuurileipä on perinneruokaa, kuten mykyrokkakin!

Leppeässä elokuun säässä teki parisenkymmentä Ylä-Savon Seuran jäsentä saaristoretken Espoon Suvisaaristoon, Pentalan saaristomuseoon 24.8.2022. Aava Linesin ms Vallisaari kuljetti meidät turvallisesti läpi kapeitten väylien ja sillan alitusten. Aurinkokannella ehti vielä ihailla loppukesän merellistä luontoa – hieman erilaista kuin Savossa.

Pentalan saaristolaismuseo koostuu luonnonsuojelualueesta ja useista rakennuksista.  Oppaamme Aino kertoi Pentalan saaren mielenkiintoisista vaiheista ja kalastajaperheiden elämästä. Ensimmäiset kalastajatorpat rakennettiin saareen 1700-luvulla.

Erityisen vilkasta aikaa saaressa oli 1920-1930 –luku. Silakka kävi kaupaksi. Aamuyöstä käytiin nostamaan isorysät apajalta, sitten ajo saareen, josta saaliin kuljetus jatkui Helsingin kauppatorille. Kauppatorille ajoi moottoriveneellä parissa tunnissa.

Liekö yhtenä syynä silloiseen elämisen vilkkauteen ollut myös kieltolaki. Saksalaiset pirtulaivat olivat aluevesirajan ulkopuolella parin tunnin venematkan päässä. Saaristolaiset tunsivat hyvin karikkoiset vedet. Ja kun kysyntä alkoholiin eli pirtuun oli kova, monet saaristolaiset hakivat pirtulasteja edelleen mantereelle myytäväksi. Voitot olivat suuria, mutta niin olivat riskitkin. Pahimmassa tapauksessa kalastaja menetti elinkeinonsa, veneensä, ja sai vielä roimat sakot.
Epäonnistunut kieltolaki lopetettiin vihdoin 1932 kestettyään 13 vuotta. Alkon ovet avautuivat 5.4.1932 klo 10 eli muistisääntönä 543210.

Pentalan saari on 134 hehtaarin suuruinen. Erikoisuutena on keskellä saarta oleva makean veden järvi. Kävipä muutama retkeläinen uimassakin. Retken organisoinnista vastasi hallituksen jäsen ja isäntä Reijo Stedt. Kiitos mukavasta iltapäivästä.

teksti: Risto Kauppinen

Parivuotisen koronakitkuttelun jälkeen koko Suomi ja varsinkin Ylä-Savo heräsivät kuin uudelleen henkiin. Itse laukkasin rakkaalle kotimökilleni kuin keväinen vasikka ensi kerran ulos talven pimeydestä. Menneestä talvesta oli muistona iso lumikasa navetan räystään alla. Pihakoivut loistivat alastomana. Muuttolinnut palailivat paikoilleen. Lieviä lintujen kevään kosiskeluja näkyi taivaalla. Sää oli kuitenkin aurinkoista ja mahdollisti jokavuotisen kevätsiivouksen tekemisen eri rakennuksissa ja pihalla. Talitintti kurkisteli ikkunasta toivottaen minut tervetulleeksi. Perinteistä helatorstaita vietettiin mieheni ja poikani kanssa  kalastaen, grillaten ja MM-jääkiekkoa katsellen. Jumis-järvestä haukea tuli pilvin pimein, muttei kuha tällä kertaa tarttunut uistimiin. Loppukesällä kyllä sitäkin saatiin. Miehet lähtivät. Jäin yksin nauttimaan alkavan kevään ihmeistä. Päivät kiertelin metsissä ja yöt kuuntelin lintujen monimuotoisia konsertteja, varsinkin satakielen laulu kaikui läpi yön. Piipahdin Petätyksen 1920-luvulla rakennetun kansakoulun tarkastuksessa. Kouluopetus loppui jo 1997. Sen jälkeen koulu on ollut tyhjänä jo monta vuotta. Pojan tyttäreni Jenna sanoo: ”Mennään mummo katsomaan, kuinka paljon koivu on piipusta kasvanut.” Koulun osti yksityinen henkilö, mutta toimintaa ei ole ollut enää vuosikousiin. Petätyksen kylätoimikunta yhdistettiin Paloisen kylätoimikuntaan, jossa koulu toimii edelleen.  Kylätoimikunnan työ on ollut erittäin aktiivista. Juhannusta vietettiin makkaroiden, lettujen ja juhannuskokon merkeissä. Erityisen huomattavaa on, että toimikunta on tehnyt siistin ja toimivan uintipaikan laitureineen. Välillä piti käydä Helsingissä sukuloimassa, Visbyn risteilyllä ja Isosaaren retkellä. Visby on käymisen arvoinen paikka. Ruotsin kirjassani sanottiin: Visby är rosornas ja ruinernas stad eli ruusujen ja raunioiden kaupunki. Sitä se todella on.

Rautavaaran Älänne-järvellä on mahtavat hiekkarannat, aivan kuin etelässä. Paikka on luonnonsuojelualue luontopolkuineen ja tulentekopaikkoineen. Olen tainnut tästä jo aikaisemmin kirjoittaa. Petäys-kylän hirvimiehet ovat rehellistä porukkaa. Lähes joka vuosi  minulle kiikutetaan pala hirvenlihaa palkinnoksi maani vuokrauksesta.  Hirvet viihtyvät hyvin mökkini alapuolella, josta niitä on helppo napsia. Perheen kesken nautimme hyvästä hirvipaistista. Mikkelin musiikkijuhlien jälkeen taas takaisin mökille. Jumisen Maamiesseuran talolla oli tanssit Hannu Hautaniemen yhtyeen säestyksellä. Tanssimme tangot ja valssit, jopa tyttäremme Erla oli mukana. Paikka on minulle erittäin rakas nuoruuteni ajoilta. Siellä koin ensirakkauteni ja taisi niitä olla useampiakin. Koljonvirran kesäteatterissa esitettiin piällysmiehemme Ismo Apellin tuottama ja Jari Tervon kirjoittamaa näytelmä Poliisin poika. Ronskin puoleisen näytelmän ohjaajana ja näyttelijänä toimi Kai Lehtinen.  Osaava ja pystyvä näyttelijäkaarti vei katsojat lama-ajan syövereihin, unohtamatta huumoria sekä rakkautta. Samaan aikaa Iisalmessa vietettiin Olusia, joten hotelleista ei sijaa meille matkalaisille löytynyt. Koljonvirran leirintäalueelta mökki löytyi. Erittäin siisti ja monipuolinen leirintäalue, jota luotsasi Iisalmen monitoimimies Jamppa Kääriäinen.

Muita kulttuurinautintoja kesälle tarjosi Taidemuseo Eemeli Lapinlahdella.  Museossa oli Aarne Paldaniuksen teoksia sekä monipuolinen ikoninäyttely mm. piällysmies Asenin ja Jyri Poudan maalaamia ikoneita. En unohtanut kotiseutuani. Markku Hyvösen kirjoittama ja Kari Summasen ohjaama Oma maa mansikka -näytelmä sai katsojan makuhermot hytkymään. Yli 30-vuotta toimineen teatterin näyttelijäkaarti teki vanhainkodin elämästä vauhdikkaan esityksen. Kruununa kesän kulttuurille olivat Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Viikon kestävä,  mittavuudessaan todella suuri tapahtuma suomalaiselle kansanmusiikille. Kansanmusiikin lisäksi eri mailta tulleet soittajat esittivät oman maansa musiikkia. Kaikkiaan esiintyjiä oli 4500, jotka 30:lla eri lavalla tarjosivat mielimusiikkia vaativampaankin makuun. Erla esiintyi myös bändinsä Soliseen kanssa. Saimme majoituksen Vetelistä vanhasta pohjolaissukutalosta. Heinäkuun viimeisen viikon vietimme perheen kanssa Iisalmen Invalidien kesäpaikassa Kotarannassa.

Teksti Kaija Pulli, Ylä-Savon seuran kunniapuheenjohtaja 2.9.2022